Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle

Villi, vauhdikas ja komediallinen suomalainen klassikko

Herra Iso-Heikkilä – siinäpä vasta koominen hahmo! Riehakkaassa humalatilassa maailmoja syleilevä, rakastava isä ja reilu isäntä, mutta promilleiden haihduttua kärttyisä, piinkova talousmies. Johannes Iso-Heikkilä tarttuu pulloon, koska silloin hän voi elää vapaasti tunteilla ja rakastaa. Ja olla – ainakin omasta mielestään – myös rakastettu.
Mutta mitä tapahtuu, kun hänen tyttärensä Eevan ja renki-Kallen välillä alkaa hiukan kipinöidä? Onko nuorten tunteilla minkäänlaisia mahdollisuuksia Iso-Heikkilän muutoksia kammoavassa maailmassa?

Ohjaaja Miisa Lindén on ennen Varkautta ohjannut mm. Turussa, Kokkolassa, Kuopiossa ja Rovaniemellä. Hän on tehnyt lukuisia dramatisointeja teattereihin ja ollut käsikirjoittajana mm. Uusi Päivä- ja Metsolat-sarjoissa.

Suuri suomalainen klassikko, koskettava sekä riehakkaan hauska.

Käsikirjoitus Hella Wuolijoki / Bertolt Brecht
Ohjaus ja sovitus Miisa Lindén (vier.)
Lavastus ja nuket Tua Hautamäki (vier.)
Musiikin toteutus Sami Ruutiainen
Puvustus ja tarpeisto Mirja Ryytty
Valot Marko Etelärinne
Äänet Jussi Heiskanen
Kampaukset ja maskit Miia Immonen

Rooleissa Pekka Johansson, Jukka-Pekka Löhönen, Saara Saastamoinen, Pietari Pentikäinen, ja Ville-Veikko Valtanen sekä Miia Immonen, Eevi Jaatinen, Tiina Ruutiainen ja Petteri Ryytty.

Ensi-ilta 8.2.2025

Lataa ilmainen käsiohjelma tästä.

Arvioitu kesto 2 h 20 min, sis. 20 min. väliajan.
Esitysoikeudet Nordic Drama Corner Oy.
Näytelmä sisältää muutamia humalakohtauksia.

Lue Vesa Moilasen teatteriarvio tästä.

Voit ladata ilmaiseksi opiskelijoille suunnitellun pedagogisen materiaalin tästä.

Asiakasarvio:
Kävin katsomassa 15.3. Hyvä monipolkuinen näytelmä. Onnistuneita rooli-suorituksia, hyviä vuorovaikutussuhteita ja -ympäristösuhteita elämäntilanteissa, jossa yhdellä kylän isoista on dominoivan (isoääninen räyhäri -tyyppi)alkoholistin persoonallisuus ja ongelma.
Esitysen vuorovaiktussuhteissa näkyi valtaa käyttävän ja herkän, välillä ilkeän alkoholihöyryisen melkein deliriumin rajalla olevan mielen heijastumia omaan lapseen ja lähipiirin elämään. Eevan toimintamallissa oli nähtävisä samaa dominointia kuin isällään. Mitäpä muutakaan hän olisi voinut oppia yhdessä tärkeimmistä elämänsä ihmissuhteista. Kallen realismi hävitti pirut isännän mielestä ja hän selvisi elämässään eteen päin paljolti Kallen avulla. Kallella oli ollut omassa elämässään yksi riittävästi lasta rakastava vanhempi ja se riittää pärjäämiseen. Kalle olikin näytelmässä loppujen lopuksi se parempiosainen. Hän osasi asettaa elämälleen rajoja, joitta hän kestää elämän.
J-P Lötjösen roolisuoritus humalaisen mielialojen kuvaajana oli suurenmoinen. Tämä näytelmä käy hyvin opetusmateriaaliksi th-ammattilaisten opetuskäyttöön. Mutta tekee hyvää kaikille, testauttaa oma suhdetta päihteisiin. Jokainen meistä tuntee jonkin liiallisesti alkoholisoituneen henkilön. Voi miettiä omaa roolimallia ja toimintatapoja silloin kun lähellä tai yhteisössä on alkoholisti. Olenko ”piika”=alistuja,kihlatut vanhat piiat= hyväksikäyttäjä,tuomari= hätääntynyt auttaja, riippuvainen valtaapitävästä, tai Kalle=realistinen tukija, palkansaaja jne. roolimalleja löytyy näytelmästä muitakin.
Erinomainen toteus. Käsinuket uusi kokemus alitajunnasta. Varkaudessa on aina osattu tehdä näytelmiä! Kiitos
Marja-Leena Karhunen

Maanantaikahveilla ohjaaja Miisa Lindén ja yleisötyöntekijä Isa Lindgren-Backman